keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Uusi perheenjäsen


Meille tuli yksi joululahja jo vähän ennakkoon ja perheemme kasvoi taas yhdellä :)

Kolmisen vuotta sitten aloimme haaveilla toisesta koirasta. Mietimme pitkään mikä olisi se meidän rotu. Muistan vieläkin sen vänkäämisen ja pitkät keskustelut ja kun mies yhtenä iltana näytti mulle cirnecon kuvan. ja se oli sitten siinä, rakastuin heti. Etsin koirasta kaiken tiedon mitä osasin etsiä, niin netistä kuin kirjastostakin. Eikä tunne väistynyt, päinvastoin! Harmikseni kuitenkin totesin, että todennäköisesti meidän vanhus-koira ei hyväksyisi koiraa, koska tuli toimeen vain tietynlaisten koirien kanssa. Oli pakko laittaa tämä haave sivuun, lupasin itselleni kuitenkin, että vielä joskus....
Selasimme nettiä lisää ja löysimme kaikinpuolin sopivamman rodun meidän vanhus huomioiden ja meille muutti ihana parsonrussellinterrieri Pipsa. 

Viime tammikuussa meidän vanhus-koira kuoli, kunnioitettavassa iässä ja kesällä alkoi jo kutkuttaa ajatus toisesta koirasta. Pipsakin kaipasi kovasti leikkikaveria. 

ja niimpä meidän perheeseen saapui cirneco dell'etna, Miina. 


Hurjan nopea kaveri, kuvia saa lähinnä nukkuvasta kaverista :)


Meille muuttaessa korvat olivat vielä ihan sikinsokin.


Niinkuin tiesinkin, tulivat koirat heti toimeen keskenään. Pipsa olisi ollut heti valmis leikkimään, mutta Miinalle kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että leikkimään uskaltautui vasta seuraavana päivänä.



8 viikkoisena nousi komeasti toinenkin korva pystyyn :)


Aika energinen pakkaus tämä Miina kyllä on. Ihan niinkuin koiranpennut nyt yleensäkin, mutta on meillä tainnut olla aika rauhallisia pentuja ennen Miinaa :)
Pipsa onneksi on niin sinnikäs ja leikkisä koira, että jaksaa Miinan kanssa touhuta, mutta tarkkana saa olla, ettei sohvan kulmia tms. järsitä. 
Miinasta tulee vähän mieleen ensimmäinen koirani, Netta, lapsuudenkodissani. Netalla oli tapana halata ja Miina tekee vähän samalla tavalla. Kiipeää kaulaan kiinni ja painaa pään kaulalle. Ihana sylivauva.

Nyt tuntuu että palaset on loksahtaneet paikoilleen ja meidän perhe on kokonainen. 
Välillä kotona on ihan hullu meno ja tuntuu ettei kädet ja silmät riitä jokapaikaan. Mutta miten ihana rauha tulee itselle, kun touhuaa koirien kanssa ja miten sydän sulaa kun näkee miten tärkeitä koirat ovat lapsille ja toisinpäin. 12v. tyttö on todella vastuuntuntoinen koirien kanssa, touhuaa niiden kanssa vaikka mitä ja osaa käsitellä niitä todella hienosti ja varmalla otteella. 
8v. erityispoikamme saa koirilta tukea, ystävyyttä ja ymmärrystä, joita ei aina välttämättä ihmisiltä saa. Ihan mahtavaa nähdä kun poika istuu olohuoneen lattialla rauhassa ja silittää koiria. Koirat opettavat ja vahvistavat kuin huomaamatta, pojan empatiakykyä. 
5v. poikakin on oppinut heti pienestä käsittelemään koiria ja vaikka on kuinka villi ja vallaton, niin koirien kanssa osaa rauhoittua ja kohdella koiria nätisti, aina. 

Tässä nyt opetellaan taas uutta arkea ja siivotaan pikkupissoja lattialta :)
Onneksi enimmäkseen tekee tarpeensa ulos, mutta hieman nämä pakkaset kyllä hidastavat ja hankaloittavat sisäsiistiksi opettelua. Tämä rotu kun on kovin kylmän herkkä, joten pukea pitää pakkasille, kun oma turkki ei lämmitä tarpeeksi. 

Terkkuja siis täältä pennun tuoksuisesta kodista.
Touhua riittää, katsotaan koska ehditään taas naputella uutta postausta :)

3 kommenttia:

  1. Voi toista kun on suloinen! Eikä auta yhtään kattella tälläisiä lievän koirakuumeen vallassa :D

    VastaaPoista
  2. Pentuonnea teille <3 tuo aika menee niin nopeasti ohi että kannattaa ottaa kaikki irti tästä ajasta :)

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus! Kovasti onnea uudesta perheenjäsenestä.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi :)