lauantai 9. tammikuuta 2016

Enkelikoiralle




Eipä aamulla tullut mieleenkään, kun nostin jäälyhtyjä ulos jäätymään, että illalla sytytän niihin kynttilän koiramme muistolle. 

Aamulla kaikki oli vielä hyvin, mutta päivällä ulkoillessamme, huomasin että vanhempi koira hytisee ja kitisee omituisesti. Hytinä toki oli ihan normaalia, kun oli niin kylmä, mutta kitinä oli outoa. Vein koiran sisälle ja siellähän se sitten taas tapansa mukaisesti haukkui, kun yksin jäi sisälle ja muut jäi ulos. Sisälle mentyämme kaikki oli niinkuin ennenkin, koira odotti ovella innokkaana muita sisälle. 
Hetken kuluttua kuitenkin omituinen kitinä alkoi uudelleen. Menin ottamaan koiraa syliin ja kuulin jo parin metrin päähän sydämen sykkeen. Koiran sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja jyskytyksen äänen kuuli ihan selkeästi vikinän lisäksi. 

Tässä kohtaa tuli se raskas tunne, suru. Nyt on aika luovuttaa.
Meidän "esikoinen" on tullut tiensä päähän. Tiesin että nyt on aika..

Saimme onneksi eläinlääkärille ajan hyvinkin pian ja valmistelimme jo lapsia pahimpaan.
Ikää oli kuitenkin jo 14,5-vuotta ja melkein kaksi vuotta ollaan lääkitty koiraa sydämen vajaatoiminnan takia. 
Onneksi hyvästelimme koiran varmuuden vuoksi, sillä mies tuli kotiin syli tyhjänä. Mitään ei ollut enää tehtävissä, eikä ollut mitenkään järkevää pitkittää koiran kärsimystä. 

Nyt siis palaa kynttilät meidän Misan muistolle, koiralle joka oli kaikessa mukana. 
Seurasi minua joka paikkaan, vessaankin. Meidän ensimmäinen "vauva", joka oppi elämään kissan kanssa, oli kotona odottamassa kun "haettiin" sairaalasta kolme kertaa lisää väkeä taloon. Oppi elämään toisten koirien kanssa, vaikka olikin arka. Lohdutti, ymmärsi, kuunteli... ihan meitä kaikkia. 

Iso iso tyhjiö syntyi siis hetkessä meidän perheeseen. Olemme kuitenkin onnellisia parista lisävuodesta, jotka saimme pahan kohtutulehduksen ja sydänvian löydyttyä. 

Ikävä on vain niin iso...





Jäälyhtyyn upotin paistopussin sekaan. Näin valo heijastuu lyhdystä paljon kauniimmin ja pinnasta tulee paljon eläväisempi. 
Tämä pienin lyhty ehti jäätyä päivän aikana. Muiden jäätyminen saa vielä jatkua huomiseen. 




Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, 
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.


2 kommenttia:

  1. Ikävä on iso varmasti. Sitten kun se hellittää. Kauniit muistot ja yhteiset eletyt hetket iloineen valtaavat muistitilan. Lemmikit niin rakkaita ja mukana kaikessa. Lämpöinen ajatus sinne teille surukotiin.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi :)